perjantai 29. joulukuuta 2017

Sokeripalan tähden- Darby Thomas

Haastattelu on toteutettu yhteistyössä Hanhivaaran Liikuntakeskuksen kanssa. Darby on Hanhivaaran yhteistyöurheilija.


Sain kunnian heti aamusta haastatella Thomas Darbya, Triathlonin kuuminta nimeä. 34- vuotias urheilija on siirtynyt Triathlon ammattilaiseksi jo vuonna 2012, mutta mikä edelleen pitää miehen treeneissä ja urheilussa kiinni?


Darby on kotoisin Yhdysvalloista, Vermontista. Aikoinaan rakkauden perässä Suomen Saloon muuttanut Darby ei kokenut suurtakaan shokkia kulttuurien välillä.

- Kylmää ja märkää molemmissa, ei suurta eroa, hän naureskelee, kun kyselen eroja maiden välillä.

En malta odottaa, että pääsen kysymään miksi juuri Triathlon on vetäny miehen mukanaan.

- Päätös oli melko luonteva. Olen maantiepyöräillyt ja menestynyt siinä hyvin. Sitten koin, että Triathlonia olisi hauska lähteä kokeilemaan. Juoksusta olen aina pitänyt. Sillä tiellä ollaan ja mennään, hän toteaa.

Uinnin kanssa Darby kertoo tekevänsä eniten töitä, edelleen.

- Juoksussa jalat ovat kovilla iskutuksen ja paineen vuoksi, pyöräilyssä taas koville joutuvat lonkankoukistajat. Kun näistä lajeista siirtyy altaaseen, ei potku olekaan niin rentoa kuin sen pitäisi. Tälläkin hetkellä treenaan siis eniten uintia, sillä se on heikoin lenkkini.

Tällä hetkellä Darbylla on meneillään kausi, jossa hän keskittyy eniten uintiin ja juoksuun. Muutenkin hän on lepäillyt ja kerännyt voimia koko kuluneen vuoden.

- Aikaisemmin treenimääräni olivat aivan liian isoja. Yritin liikaa ja huomasin, että myös stressitasoni olivat todella korkealla. Huomasin, että mukaan tuli viitteitä Burnoutista ja ylikunnosta. Kun ymmärsin vähentää ja keskittyä laatuun, stressitasot laskivat ja homma on alkanut pikkuhiljaa taas toimia, Darby kertoo.


Ravintopuoli kunnossa ympäri vuoden

Seuraavaksi siirrymme haastattelijan lempiasiaan, ravintoon. Tiedän jo ennen haastattelua, että tästä tulee jutun mielenkiintoisin osa. Miten Triathlonisti syö, vai syökö ollenkaan?

- Tottakai, tämän asian pitää olla kunnossa, jotta energiaa riittää! Darby aloittaa.
Pitää muistaa syödä riittävästi proteiinia, koneisto taas toimii hiilihydraatilla. Prosentteina proteiinit ovat ruokavaliosta noin 35% ja rasvojen syömistä ei pidä unohtaa, hän toteaa.

Itse kisan aikana Darby sanoo oppineensa syömään ja juomaan hyvässä suhteessa.

- Viimeksi kisan aikana vatsani kramppasi melkein koko juoksuosuuden ajan. Silloin en pystynyt syömään mitään ja kävelyksihän se osittain menikin. Syömistä täytyy siis myös harjoitella.

Eniten saamme Darbyn kanssa jutun juurta kisan jälkeisestä syömisestä.

- Silloinhan vasta ruokaa tekeekin mieli! Hampurilaista, pizzaa, kylmää olutta... Lista on loputon! Kerran kisan jälkeen Ranskassa olin niin nuukahtamaisillani, että yritin pyytää sokeripitoista syötävää jotta saisin energiaa. Kukaan ei oikein ymmärtänyt, kunnes eräs toi ja tarjosi sokeripalaa. Triathlonin jälkeen se tuntuu vähän ehkä pahalta, Darby naurahtaa.

Samaten kisatilanteet ovat välillä ilmastollisesti melko haastavia. Välillä lämpöasteet nousevat lähelle +40 astetta ja ilman kosteus hipoo 100%. Silloin kysytään jo luonnetta. Tällöin on tarkasti pidettävä huolta ennemminkin suolojen tasapainosta kehossa ja miten neste saadaan imeytymään kehoon.

- Niinpä. Onhan tämä kovaa touhua myös päälle. Välillä pyöräosuuksien jälkeen tuntuu, että jalat eivät enää millän jaksaisi, mutta pääkoppa pakottaa vain jatkamaan, Darby sanoo.



Darby harjoittelee nyt omien treeniohjelmiensa kanssa. Aikaisemmin hän treenasi valmentaja apunaan, mutta koki sen hieman stressaavaksi.

- Näin perheellisenä on helpompaa itse päättää mitä ja milloin treenaa kun täytyy ottaa huomioon lasten ja vaimon menot. Kun taustajoukot voivat hyvin, pystyn minäkin keskittymään paremmin harjoitteluun ja lepoon.


Viimeisempänä mutten vähäisempänä päätän kysäistä vinkkejä Triathlonin pariin haluavalle harrastajalle. Miten kaikkeen kolmeen riittää treeniaika?

- Vähän kun rytmittää oikein ja välttää liiallista treenaamista. Esimerkiksi uinnin treenaaminen on mieluisaa, vaikka seuraavana päivänä kun palaudutaan juoksulenkistä. Tässä lajissa on positiivista, että jokainen laji tukee toistaan. Aikaisemmin kun itse juoksin vain paljon, olivat jalat todella kipeinä ja huomasi, että polvet alkoivat kipuilla. Kun sain uinnin ja pyöräilyn mukaan ohjelmistoon, ei ongelmia polvien kanssa juurikaan ole ollut, Darby kertoo.

Päätän sittenkin vielä varovaisesti kysyä mieliikö Darby vielä Hawaijille Ironman- kisaan (Triathlonin täysmatkan MM- kisat).

- Kyllä vaan. Sinne on vain todella vaikea päästä. Pistelasku tuntuu ajoittain hieman epäreilulta, mutta vuoteen 2019 mennessä sekin hieman muuttuu. Katsotaan nyt, hieno kisahan se varmasti olisi ja siellähän ne maailman parhaimmat juuri kisaavat, hän sanoo haastattelun lopuksi...

______________________________________________________

Hanhis team kiittää Darbya haastattelusta ja toivottaa tsemppiä tuleviin koitoksiin!


P.s. Pysykääs muuten kuulolla, alkuvuoteen on suunnitteilla jotain todella kivaa Darbyn johdolla... ;)

t. Jutta ja muu tiimi








perjantai 22. joulukuuta 2017

Se on täällä taas!

Mihin se aika oikein valui? Juurihan joulu oli. Kohta päästään taas aikaan, jossa yhdessäolo, hyvä ruoka, suklaa, valot ja muu ihanuus korostuu. Mikä tekee juuri sinun joulusi tänä vuonna? Entä mistä olet erityisen kiitollinen, kun katsot vuotta taaksepäin?

Menneellä viikolla mietin itse kulunutta vuotta, erityisesti täällä Hanhivaarassa. Miten sujuvasti kuukausi kuukaudelta tehtiin töitä; jumpattiin, treenattiin, naurettiin, koettiin taas ylä- ja alamäet; vietettiin aikaa yhdessä ja erikseen. Mietin nykyään aina hymy huulilla kaikkia sattumuksia, joita tässä työporukassa tapahtuu. Meillä on hauskaa, vaikka töitä tosissamme teemmekin. Voiko sitä pieni ihminen enempää toivoa? Eipä juurikaan.


Meillähän vuoden aikana tapahtui vaikka mitä! :D
Tammikuussa treenasimme porukalla, kun Bodypumpin ohjelma numero 100 julkaistiin.

Hanhivaara on ollut minulle rakas paikka jo vuodesta 2011 saakka. Tiedän ja tunnen jokaisen kulman, niinkuin omassa kodissaan nyt voi vaan tuntea. Työporukasta on tullut minulle niin tiivis, että voin jokaista täällä työskentelevää kutsua ystäväkseni. Heidän kanssaan teen töitä, mutta vietän myös paljon vapaa-aikaa! Harvemmin tarvitsee miettiä miten erottaa työ- ja vapaa-aika; minulle ne ovat aikalailla yhtä.

Kuluneesta vuodesta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Olen omalla työrintamallani kokenut ja oivaltanut taas uusia asioita, halunnut oppia lisää. Siksi tein alkusyksystä päätöksen, että hakisin jälleen opiskelemaan. Huomasin, että pääsykokeisiin valmistautuminen veisi aikaa, ja niinhän se tekikin. Elin melkoisessa kuplassa syys- marraskuun välisen ajan; olin päättänyt selvitä siitä lukurumbasta ja yrittää sisään kouluun. Niinhän siinä sitten kävi, että marraskuun lopussa sain tiedon, että pääsin lukemaan Fysioterapiaa! Parasta mielestäni koko asiassa on, että minun ei tarvitse hylätä Hanhis teamia, vaan jatkan myös töiden parissa; koulu käynnistyy monimuoto- opiskeluna heti tammikuusta lähtien. Taas taidan uskoa siihen, että joillain asioilla vain on tarkoituksensa; nyt oli tämän haaveen toteuttamisen aika.

Toinen asia minkä kanssa olen paininut on palautuminen. Mitä enemmän tulee ikää lisää, kiinnittää sitä itse enemmän huomiota lepoon ja palautumiseen. Jumppien ohjaaminen, sekä harrastuksena juoksu kuluttavat niin paljon kehoa, että on vain päästävä palautumaan riittävästi. Hassua on ajatella sitä miten aikoinaan liikunta- alalla aloittaessani vedin pelkästään Bodypumpia neljästi viikossa ja kuuntelin sivusta huolestuneita kommentteja tulevista kulumista ja nivelrikoista silloisella tahdillani. Tottahan se oli; monipuolisuutta tarvitaan ilman että tahkotaan jumppaa jumpan perään. Oppia ikä kaikki!


Helmikuussa vietettiin ystävänpäivää.
Hennan spinnissä ei helmikuussakaan naurun pyrähdyksiltä vältytty.

Vuodesta 2017 on myös ollut ihana huomata miten te asiakkaat ja yhteistyökumppanit olette yhdessä tehneet meistä todellisen Hanhis teamin! Työpäivät eivät tunnu työltä, kun teemme tätä työtä yhdessä teidän kanssanne. Kiitos siis siitä. Itse ainakin olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että teidän kanssanne kun tätä työtä pääsee tekemään, on se jo itsessään lottovoitto!


Maaliskuussa Tykyilimme Teijon rinteillä. Niin hauskaa oli taas koko porukan voimin!


Huhtikuussa Laurakin nosti punttia ihan tosissaan. No ei vaan; silloin saimme kuntosalille huippuunsa viritetyn painonnostoalueen :)

Alkusyksystä saimme myös tiimiimme uutta verta, kun Camilla "valtasi" kuntosalipuolen omakseen ja ryhtyi Kuntosalivastaavaksi. Ihanan herskyvä ja iloinen persoona lisää Hanhis teamiin. Camsu otti heti paikan tiimissämme! Mietinkin usein, että miksi tälle alalle hakeutuu aina tietynlaisia ihmistyyppejä? Sellaisia, joiden kanssa juttu luistaa, hommat etenevät ja voi pitää myös kivaa. Voi tietysti johtua siitäkin, että itsekin on löytänyt oman paikkansa ja samanlaiset ihmistyypit mielestäni hakeutuvat toistena välittömään läheisyyteen.


Toukokuussa myös keilahallissa riitti säpinää erinäisten keilakisojen parissa. Keilojen kolina ja pallonheitot ovat vankkaa arkeamme Hanhiksessa. 

Asiakaspalvelu on työtä, johon mielestäni soveltuu vain tietynlaiset ihmiset. Se soveltuu niille, joilla hymy ei oikeasti hyydy, joilla riittää aina jotain hyvää sanottavaa, sekä alttiutta palvella ihmistä ihmisenä; aidosti. Hanhis teamissa ei väkinäistä hymyä löydy ja voin melkein väittää, että jokainen täällä työskentelevä tekee tätä työtä täydestä sydämestään. Hanhis teamin pikkujouluissa palkittiinkin keilahallin puolella työskentelevä Jani, joka ehdottomasti ansaitsee erityismaininnan täällä blogissakin; työkavereille ja asiakkaille aina hymyilevä persoona! Hyvä Jansson! :D (Ei myöskään näitä uusia lempinimiä juurikaan sätkähdä... kröhöm...)


Kesäkuuussa Jani ja Sanna kävivät keilajunnujen kanssa päiväretkellä Superparkissa. Hauskaa näytti olevan :D

Olen aina ajatellut vuosikalenterin kulun niin, että tammikuu lähtee ylhäältä ja joulukuu päättyy alas; melkoista alaluisua siis vuosirytmini :D Johtuneeko sitten pimeydestä, joka hyvällä tuurilla alkaa jo syyskuusta. Tämä vuosi on tehnyt kuitenkin jotenkin poikkeusta; melko tasaisena ja hyvänä näen koko kuluneen vuoden. Harmillista vaan, että tämäkin vuosi meni aivan liian nopeaan! Muistinkohan nauttia jokaisesta hetkestä tarpeeksi, muistinko tehdä kaiken? Ehkä sekään ei ole niin tärkeää, kunhan näin loppuvuodesta muistaa olla kiitollinen jokaisesta hetkestä; on saanut olla terve, perhekin voi hyvin ja töissä sujuu. Eihän sitä sinäänsä ihminen muuta kaipaakaan.


Heinäkuussa vedimme Sannin kanssa ensimmäiset Sprint- näytetunnit. Ihan hullut kalorilukemat 30 minuutin treenistä!

Loppuun haluankin toivottaa rauhallista joulun aikaa juuri sinulle; työkaveri, jumppaaja, salipirkko, saliukko, keilaaja, junnukeilaaja, suliskenttien hirmu, salibandyn pelaaja, kahvinautiskelija, biljardin peluun kingi, ja snookerpöydän valtias. Nähdään taas ensi vuonna ;)

T. Jutta ja muu tiimi

PS. Katso vielä loppuun mitä meillä loppuvuotena tapahtuikaan :)



Elokuussa treenattiin yhdessä Vilppaan edustuksen kanssa. Treenit veti meidän oma PT ja Vilppaan edustuksen fysiikkavalmentaja Ville Salmi.



Syyskuussa maailman parhain esimies täytti pyöreitä; yllätimmekin Sirpan melkoisella Sprint- tunnilla ja muulla oheistoiminnalla ;)



Lokakuussa annettiin hieman virtaa loppuvuodelle :D 


Marraskuussa promoilimme ja kävimme erinäisissä tapahtumissa. Tässä Roosan kanssa K-raudan naistenillassa :) 


Joulukuussa Viinijoogailtiin Hannelen johdolla. Tämä tunti oli varmasti yksi vuoden kohokohdista kaikkien mielestä ja varmasti saa jatkoa jossain käänteessä ;)