Aloittaessamme esimerkiksi ryhmäliikuntatunneilla käymisen, täytämme kalenterin tasaisesti monella korkeasykkeisellä tunnilla tai sitten käymme yhdessä ja ainoassa. Alussa huomaamme positiivisia vaikutuksia ja tunnemme kehittyvämme. Ryhmäpaine auttaa meitä pysymään mukana ja tekemään suoritusta oikein. Tämä on hyvä vaikutus liikkujalle, mutta mitäs jos siitä tehtäisiinkin pysyvä tunne?
Ryhmäliikuntatuntien voima ja fiilis on mieletön, myönnän! Kuulun tähän ryhmään itsekin sekä ryhmäliikuntaohjaajana että asiakkaana. Vähitellen sitä kuitenkin alkaa miettimään, että saisikohan näistä tunneista vieläkin enemmän irti? Haen tällä ajatuksella juurikin sitä, että näkisimme myös samaa kehitystä kropassamme ja mielentilassamme mitä saamme esimerkiksi kuntosalitreenien yhteydessä. Sielläkin pystymme tekemään viikko- ja kuukausiaikataulutuksia, jolloin pidämme hieman kovempia viikkoja ja välillä hölläämme. Samaa ajatusta voidaan viedä jumppapuolelle. Kropan pitäisi päästä kehittymään pikkuhiljaa, eikä sitä pitäisi päästää junnamaan samoihin tuloksiin ja tavoitteisiin vuosi toisensa perään. Kroppa tarvitsee haasteita, on kyse lajista kuin lajista.
Sain itse ensimmäisen pahemman luokan rasitusvamman parisen viikkoa sitten. Se on itselleni todella kova pala ja kärsin siitä nyt hetkellisesti. Kova pala se on siinäkin mielessä, että tärkein työvälineeni on päässyt tähän pisteeseen, enkä siis ole pitänyt siitä tarpeeksi hyvää huolta. Se pistää miettimään myös muita mahdollisia harjoitteita, joita voisin tehdä välttääkseni vammautumiset. Nyt se on sitten tehtävä kantapään kautta. Näiden tilanteiden välttämiseksi suosittelen siis lämpimästi kaikille; suunnitelmallisuuden treeneihin, erilaisten harjoitteiden tekemisen, kalenterin käytön ja levon. Liian kovilla tehoilla ja sykkeillä tehtävät treenit eivät tue kenenkään tavoitteita; ne tarvitsevat tuekseen myös kehonhuoltoa, matalasykkeistä liikuntaa ja lepoa. Ihmiskeho ei ole kone, vaikka siltä joskus hetkellisesti tuntuisikin :)
Useimmilla jumppapirkoilla (käytän tätä nimitystä niin mielelläni, ihana sana! :D) on haaveena jaksaa monta tuntia peräkkäin ja saada hiki virtaamaan. Uskotaan, että kunto on parhaimmillaan siinä vaiheessa kun jaksaa painaa sata lasissa. Joskus kuitenkin huomaa hengästyvänsä pelkästään portaiden nousussa, jolloin siirtyykin liian helposti käyttämään hissiä. Mietitään onko kyse oikeasti vain huonosta kunnosta vaikka ja miten jumppaa 5-6 kertaa viikossa? Tässä juuri tullaan tilanteeseen, jossa kroppa on totutettu liikkumaan vain korkeilla sykerajoilla. Tämä tekee myös äärimmäisen huonoa sydämelle. Sydän on myös lihas ja sen hyvinvoinnin kannalta on äärimmäisen tärkeää esimerkiksi vain kävellä tunnin verran viikossa, jolloin se pääsee pumppaamaan verta tasaisesti ja kohtuudella.
"Hyvän kunnon mittari ei saisi olla jumppatuntien määrä, vaan se miten jaksat arjessa."
Seuraavassa muutama hyvä vinkki kohti parempaa fiilistä ja kuntoa. Ehkä näiden avulla pikkuhiljaa saadaan Bodypumpiin lisää painoja tai huomataan vatsalihasten erottuvaisuus? ;-) Eihän sitä koskaan tiedä ellei kokeile.
1. Määritä itsellesi tavoite! Tavoite pitäisi olla sellainen, jonka pystyy mittamaan jollakin tavoin. "Haluaisin olla paremmassa kunnossa" on hyvä tavoite, mutta ei välttämättä toimi niin hyvin kuin esimerkiksi "Haluaisin juosta 10km yhtäjaksoisesti".
2. Aikaraja. Koska olet tavoitteessasi? Isompia tavoitteita voi toki pilkkoa pienempiinkin osiin, mutta tämä pistää sinut tekemään töitä tiiviimmin tavoitteesi eteen.
3. Selkeä suunnitelma. Miten pääset tavoitteeseesi? Asiaa ei kannata kuitenkaan viedä ihan överiksi heti kättelyssä, vaan lähdet muuttamaan asioita vähän kerrallaan. Mitä treenaat ja milloin treenaat? Saman toistaminen viikosta toiseen ei kannata; vaihtele lajeja, suoritusmääriä jne.
4. Rutiinit! Tämä on ihan ehdoton. Rutiinit määrittelevät tekojamme, joten kun teet ensimmäisen askeleen, pystyt tekemään jo vaikka ja mitä! Ensimmäinen askel on vain uskallettava ottaa.
5. Nauti! Matka kohti hyvinvoivaa kroppaa tavoitteellisestikin ajateltuna pitäisi olla nautinnollista. Teet tätä kaikkea kuitenkin vain itseäsi varten :) Positiivisuutta ei kannata heivata matkasta pois.
Sydän edellä ja mieli mukana matkassa! Näin me jaksetaan vaikka ja mitä :-)
Nyt hieman erilaisin treeniterveisin,
Jutta.
