Ymmärrän kyllä, itsensä haastaminen ja likoon laittaminen on viehättävää ja buustaavaa; ollaan valmiita ylittämään vaikka vuoria tulevan vuoden aikana. Pikkuhiljaa olisi kuitenkin fiksumpaa puhua niin sanotuista tavoitteista ja olla määrittämättä tiukkoja aikatauluja; olla armollinen itselleen ja läheisilleen. Kenties voisi päättää alkuvuodesta, että tämän vuoden puolella tiputan 10 kiloa ja nautin silti elämästäni. En ruoski itseäni kaalikeitoilla tai puhdistuskuureilla, vaan nautin kahvini kanssa mokkapalan, jos siltä tuntuu! On nimittäin olemassa tutkittuakin tietoa siitä, että mitä enemmän stressaamme omasta painostamme tai ulkomuodostamme, sitä pahemmin keho pitää liikakiloista kiinni.
Itseäni viehättää ajatus loppuelämän kehosta. Sellaisesta, joka pysyy vahvana ja elinvoimaisena vaikka ikää tulee lisää. Se jaksaa juosta, se jaksaa jumpata, se jaksaa arjen haasteissa, missä vain! Siinä kehossa on helppo olla, se ei pakota sinua mihinkään, elää oman elämäsi valtavirrassa. Se hyväksyy jälkiruuan syömisen, se nauttii lasin viiniä, eikä kiellä sinulta mitään. Kuulostaako ihan tavoittelemisen arvoiselta? Niin minustakin :)
Suosittelen siis tavoitteita, loppuelämäksi. Sellaisia, joita kohti pääsee pikkuhiljaa. Silloin emme ajattelisi kaikkea niin mustavalkoisesti, kirjaan kirjatulta. Onko se sitten myöskään niin vaarallista, jos kaikki ei sujukaan aivan suunnitelmien mukaan? Onneksi on niitä pieniä kinttupolkuja, niiltä on mukava palata takaisin isoille urille.
Tavoittele siis tänä vuonna, vähän kerrallaan. Itseäsi ajatellen.
Mukavaa tulevaa vuotta!
T. Jutta ja muu tiimi.
 |
| Hanhis team hassutteli keväällä 2017 näin riemukkaasti :D |
