Kevät on pikkuhiljaa täällä, ihanaa! Valoa ja lämpöäkin toivon mukaan tuloillaan. Tänään ajattelin kirjoittaa aiheesta, joka on noussut pintaan oikein rytinällä; nimittäin treenaamisen ja urheilun yksipuolisuudesta- ehkä jopa hieman yksitoikkoisuudesta.
Aihe nousee ainakin itselläni aika ajoin pintaan. Huomaan tekeväni tiettyjä harjoitteita viikosta toiseen, juuri samana päivänä (jopa samana kellonaikana!) ja en pääse tekemään monipuolista ja kropalle hyväksi todettua monipuolista treeniä. Mistä tämä sitten voi johtua? Tarkastellaan asiaa hieman lähemmin....
Omassa harjoittelussani haluan aina tähdätä johonkin; on se sitten tuleva juoksukisa, liikkuvuuden lisääminen tai sitten itse lajin sisällä olevia asioita; nopeuden lisääminen, peruskestävyyden lisääminen... mitä vain! Se toimii omana motivaattorinani. Tällöinhän sitä ajattelisi, että myös treenaaminen pysyy monipuolisena kun on tavoitteita ja on mielenkiintoa toteuttaa niitä. Olen kuitenkin huomannut, että näin ei välttämättä aina ole.
Ihmisen mieli perustuu usein siihen, että se halajaa montaa asiaa yhtäaikaisesti ja tavoittelee mahdollisimman parasta ja suureellista. Välillä on hankalaa ajatella asioita niin, että ne pilkottaisiinkin osiin ja mentäisiin kevyesti askel askeleelta; katsottaisiin esimerkiksi treenaamista silmiin viikko kerrallaan ja mentäisiin eteenpäin omaa kehoa kuunnellen. Useimmiten mieli myös vie eteenpäin hieman "putkiaivoisesti" ja nähdään vain yksi suunta ja kuljetaan sitä kohti; välillä jopa hampaat irvistäen.
Keho ja myös mieli väsyy joskus. Kukaan ei ole ikiliikkuja tai ikuisesti kehittyvä persoona. Suvantovaiheita tulee ja niiden kanssa pitäisi pystyä elämään. Näissä tilanteissa näen ainakin itse parhaaksi tavaksi kuunnella omaa kehoa; jos kalenterissa lukee tietty lenkki, enkä vain yksinkertaisesti jaksa; silloin en myöskään lenkille lähde. Tämäkin on täysin opeteltavissa oleva asia; kehoa ja mieltä ei voi pakottaa yhteistyöhön väsyneenä tai uupuneena. Onneksi on aina seuraava päivä ja treenin voi toteuttaa silloinkin- ja miksi ei voisi; levänneenä sitä parhaiten juuri jaksaa ja kehittyy!
Kevät on ihanaa aikaa siitä, että tiet ovat juuri sulanneet ja ne oikein kutsuvat kiskomaan lenkkareita jalkaan; "Seuraavat kaksi viikkoa juostaan joka päivä!" Kuulostaako tutulta? Ehkä liiankin. Jotta innostus pysyisi ja juoksustakin tulisi sinullekin arkipäivää, mieti asioita maltilla; juokse tänään ja vaikka huomenna, lepää ylihuomenna ja jatka taas treenejä jollain muulla lajilla. Näin saat myös lihaksesi ja mielesi toimimaan yhteisymmärryksessä ja itsesi joka kerta lenkille ilolla, eikä niinkään väkisin puurtaen.
Vaikka sitä miten kehoittaisi kirjaamaan ja suunnittelemaan omaa harjoitteluaan, ei se aina ole täysin toteutettavissa oleva asia. Arki muuttuu, olemme erehtyväisiä, mutta voimme kuitenkin helpottaa treenienkin toteutumista suunnittelun avulla. Joillekin se on täysin motivaation ylläpitäjä, jotkut taas eivät voi sietää elämän täydellistä aikatauluttamista; sekin on ihan okei. Suosittelen silti kokeilemaan; kun näet valmiiksi kalenterin kohdalta mitä tänään tuleman pitää, osaat pikkuhiljaa myös valmistautua siihen. Näin myös näet helposti tuleeko sinun treenattua liian yksipuolisesti, voisitko kenties vähentää tai lisätä eri lajeja viikkosykliisi tai onko lepoa liian vähän?
Ihmiskeho on mielenkiintoinen kompleksi. Sitä kannattaa kuunnella, oppia kuuntelemaan. Se ilmoittaa itsestään kyllä, jos jokin ei sille sovi tai jos jotain tulee tehtyä liikaa tai liian vähän. Seuraa ja kuuntele, osaat kyllä :)
Ihanaa kevättä!
T. Jutta ja muu tiimi
