Uusi alku; uhka vai mahdollisuus?

"Uusi mahdollisuus!", "Näin pudotat 10 kg 3 viikossa", "Syö näin ja laihdu!"

Kuulostaako nämä fraasit tutuilta? On jälleen se aika vuodesta kun jokainen aloittaa uuden elämän; joulun herkuttelut ovat takanapäin ja on aika antaa kropalle uusi mahdollisuus. Mitä jos annettaisiinkin sille uusi mahis jatkuvana prosessina?

Valtamedia kirjoittaa nyt kuumeisesti siitä miten housut saadaan mahtumaan jalkaan ja miten syömällä porkkanaa viikon ajan laihtuu merkittävästi. Olen samaa mieltä; saat kilot pois porkkanan syönnillä, mutta kysymys kuuluukin nyt miten jatkat siitä viikosta eteenpäin? Jo päivän jälkeen vanhoihin tottumuksiin palatessasi nestettä on kertynyt kehoon sen verran, että kilotkin ovat hiipineet takaisin. Turhauttavaa, eikö?

Hienoa on ajatella vuoden alkua uutena mahdollisuutena treeni- ja syömisrintamalla! Niin teen myös itse; katson taas vähän tarkemmin mitä pistän suuhuni kulutukseeni nähden ja otan siitä itselleni pikkuhiljaa uutta tavoiteltavaa. Kuitenkin olisi paras vaihtoehto miettiä uusia syömistapoja sellaisina mitkä jäävät käytäntöön. Kuukauden nälässä pitäminen ei auta kehoasi mihinkään suuntaan; periaatteessa jopa voi pahentaa sen tilannetta. Itse lupasin lisätä huomattavasti ruuan määrää ja erityisesti kaloreita ja katsoa mitä se saa aikaan verrattuna jumppamääriini. Jään seuraamaan tilannetta...

Luin ravitsemusterapeutti Petteri Lindbladin blogista menneellä viikolla mielenkiintoisen artikkelin naisurheilijan oireyhtymästä, niin kutsutusta RED-S- oireyhtymästä. Artikkeli pysäytti. (Lue juttu täältä: http://petterilindblad.blogspot.fi/2016/01/naisurheilijan-oireyhtyma.html?m=1). Nykyään yhä nuoremmat naiset ovat hyvinkin tietoisia omasta kropastaan ja siitä mitä juuri heidän kroppansa tarvitsee- vai tarvitseeko sittenkään? Asialla on nimittäin kääntöpuolensakin; liiallinen suupalojen kyttääminen, superfoodien tankkaaminen ja vitamiineilla kikkailu voi tuoda esiin vartalostamme kyseisen oireyhtymän, jolloin kroppa pistää täyden stopin ihan kaikelle. Treenit eivät ota onnistuakseen, syömme kulutukseemme nähden liian vähän, olemme uupuneita ja stressaantuneita. Tällaisessa tilanteessa kroppa pitää vaistomaisesti kiinni huonoista rasvoista (mm. viskeraalinen rasva) ja ei luovuta niitä pois päin niinkuin normaalisti kuuluisi. Puhutaan myös aineenvaihdunnan hidastumisesta. Tällöin esimerkiksi vaa'an lukema pysähtyy yhteen ja tiettyyn, eikä laske liikunnan määrästä huolimatta.

Treenatessasi paljon esimerkiksi kestävyyslajeja, tulisi lautasmallin näyttää kutakuinkin tältä. Älä pihistele turhaan!

Toisaalta olen erittäinkin huolestunut siitä, että olemme liian tarkkoja syömisistämme. Mitä jos hölläisimmekin välillä, jopa säännöllisesti? Uskon, että kropalle tekee myös hyvää välillä ottaa vastaan sellaista mistä myös mielemme nauttii. En ole varmaan koskaan törmännyt yhteenkään naishenkilöön, joka ei nauttisi palasta fazerin sinistä :) Meidän nyt tulisi vain höllätä enemmän, myös mieltämme.

"Tärkeintä ei ole se mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä. Tärkeää on kiinnittää huomio siihen mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä."

Olisiko mahdollista luvata nyt relaavamme? Ottaisimme muutamia hyviä tavoitteita käytäntöön ja kun ne on huomattu toimiviksi niin voisimme lisätä uusia tavoitteita. Näin ei repsahduksia tulisi niin paljoa ja vaikka tulisikin, osaisimme jatkaa tutulla ja turvallisella tiellä. Voit myös yhtä hyvin miettiä tämän kaiken muuttamisen ja vaihtamisen keskellä mitä pitäisit omassa arjessasi. Minkä olet kokenut hyväksi, onko jotain mitä opit jo viime vuonna esimerkiksi ruuan suhteen? Jos ja kun näitä löytyy, älä ihmeessä lähde niitä muuttamaan! Ne ovat toimineet sinulla koko viime vuoden ja toimivat varmasti tulevanakin.

Kokeillaan nauttia vuodesta 2016 kokonaisuutena; käydään liikkumassa, työmatka pyöräillään, syödään hyvin ja ravinto-rikkaasti, nautitaan suklaasta, leikitään lasten kanssa, lanataan lumet pihalta, ollaan perheen kanssa ja viihdytään kehoissamme. Hienoja tavoitteita tulevaan vuoteen :)

Hymyilevin terveisin,

Jutta.