Otin käsittelyyn näin alkuun vain viikon kestävän ajanjakson sen vuoksi, että liian pitkän ajan sopiminen heti kättelyyn saattaa nujerruttaa koko haasteen. Viikon jälkeen saatan sitten lisätä aikamääriä, jos se hyvältä tuntuu.
Viikon alussa halusin tiedostaa pahimmat sudenkuoppani; ne löytyvät automaattisesti perjantai-illoista, sekä lauantaipäivistä, jolloin on helppoa antaa itselleen luvan syödä suklaata ja maistaa hieman mokkapalaa; onhan sentään viikonloppu! Tulevana viikonloppuna on siis pahin edessä; miten korvaan tilanteet ja hillitsen itseni, joissa aina lipsuu ja antaa luvan nautintoihin? Se jää nähtäväksi...
Testausta on nyt takana 2,5 päivää. Ensimmäisen päivän jälkeen en oikeastaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota; enhän yleensäkään arkena syö lainkaan makeaa tai ylimääräisiä sokeripitoisia ruokia. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen paha paikka hakiessani lounasta; katse suuntasi automaattisesti karkkihyllyjen puolelle pienen äänen kuiskatessa takaraivossa: "Ei se yksi Pätkis nyt hallaa tee; menee siinä lounaan jälkeen ihan kivasti..." Sain kuitenkin pidettyäni himoni kurissa ja päätin etten mieti asiaa sen enempää.
 |
| Liian isoja määriä vuosittain henkilöä kohden. Huolestuttavaa on, että luvut nousevat vuosittain.... |
Olen pikkuhiljaa myös alkanut miettimään niitä asioita, joilla tuon sokerihampaan kolotuksen voi ihan helpostikin korjata. Rakastan taateleita ja raakasuklaata! Näistä voisi helposti löytyä ratkaisu siihen, että pikkuhiljaa kroppa alkaisikin tottua siihen, että paha valkoinen sokeri korvataan jollain hyvin ravinnerikkaalla ja keholle hyvää tekevällä raaka-aineella.
Muistan lapsuudestani tarinan, jossa äitini serkku oli lopettanut karkin syömisen 15- kesäisenä kuin seinään; hän vain päätti, että nyt se loppuu ja niin vielä tänä päivänäkin hän ei päälle 50- vuotiaana ole syönyt karkin karkkia. Olen aina kadehtinut tuota luonteen lujuutta ja sitä, että hän on alusta saakka tiedostanut, että kroppa ei karkkia ja makeisia tarvitse; ja piste!
Sokeri on verrattavissa täysin mihin tahansa muuhunkin nautintoaineeseen; sen on kerrottu vaikuttavan myös aivojen toimintaan. Sokeri saa hetkessä aikaan dopamiinipiikin, eräänlaisen "hyvänolon kemikaalipistoksen", jonka vaikutus kuitenkin häviää melko pian. Tästä johtuen keho vaatimalla vaatii lisää ja kierre ja riippuvuus onkin valmis!
Sokeri vaikuttaa myös ulkoiseen olemukseen; kroppa on turvonnut, väsyttää, iho voi huonosti, paino nousee... Kaikki selviä syitä miksi ainakin sokerinkäyttöä kannattaa vähentää. Veikkaan, että ajanjakso jonka nyt malttaa olla sokeritta, tulee antamaan palkintonsa moninkertaisesti tulevaisuudessa.
Olen myös käynyt läpi tarkkaan sokerin eri muotoja, ja voin kertoa; niitä on todella paljon! On fruktoosia, maltaasia, glukoosia, sukroosia, laktoosia, tärkkelystä... Markkinoilla ei tällä hetkellä ole varmastikaan yhtään valmisruokatuotetta, jotka eivät sisältäisi sokeria jossain muodossa! Tämän vuoksi kehoitan tarkkaavaisesti pitämään silmät auki eri sisällysluetteloita lukiessanne.
 |
| "Goodbye my lover, goodbye my friend..." |
Näiden ajanjaksojen aikana kun päättää olla ainakin hetkellisesti ilman, kannattaa miettiä tarkkaan kysymystä tarvitseeko elimistö lisättyä sokeria? Oma mielipiteeni on ehdottomasti ei. Tämä on asia minkä haluaisin pitää jatkossakin ruokavalioni kulmakivenä. Tasapainoinen ruokavalio, jossa on riittävästi proteiinia, hiilihydraatteja, rasvoja ja vitamiineja tukevat elimistön toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla. Lisättyä sokeria ei elimistö tarvitse tuottamaan energiaa ja rakennusaineita.
Luonnollisen sokerin kannattaja kyllä olen. Hedelmät ja marjat luovan pohjan täysin käyttöön elimistölle ja niissä on vieläpä rutkasti vitamiineja ja hivenaineita!
Jos törmäätte minuun hanhiksen käytävillä, vetäkää hihasta ja kysykää kuinka haaste etenee :D Tukiverkosto tämän varsinaisen karkkihiiren kohdalla on erityisen tärkeä, jotta onnistun!
Makein, luonnollisin, terveisin,
Jutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttisi asialliseen tyyliin :)