Nykypäivänä tutkitaan entistä enemmän kaamoksen vaikutuksia ihmisen mielialaan, mutta myös treenaamiseen ja liikunnan harrastamiseen. Onko sillä nyt sitten merkitystä treenaako vuoden pimeimpänä aikana ja voiko kaamosväsymyksen jotenkin välttää? Noin prosentilla suomalaisista havaitaan vuosittain kaamosmasennusta, 10-30 % kärsii hieman lievemmästä kaamosoireilusta. Jotkut sitten selviävät ajasta vain turvautumalla D- vitamiinipurkkiin ja esimerkiksi nukkumalla hieman enemmän.
 |
| Marraskuu oli ajoittain todella kolea ja pimeä. |
Omalla kohdallani kävi ensimmäistä kertaa niin, että huomasin jo lokakuun puolella jonkin mättäävän; väsytti ja päivät tuntuivat matelevan. Päätin, että teen asialle jotain; en haluaisi viettää koko marraskuuta ikävillä fiiliksillä, väsyneenä ja kiukkuisena. Päätin tällä kertaa miettiä helpotusta liikunnan kautta ja yhdistämällä sen rakkaaseen lajiini, juoksuun, ja niin oli päätös valmis; haastaisin itseni juoksemaan tai kävelemään päivittäin koko marraskuun, enintään 25 minuutin ajan. Halusin myös huomioida päivittäisen kokonaiskuormituksen, joten liikaa ei päivään saisi liittää aktiviteettia. Haaste sai nimekseen Marrasputki.
Ensimmäinen viikko oli helpoin. Kehoni on tottunut melko suuriin juoksumääriin ja palauduin sekä jumpista että juoksusta samalla tavalla mitä normaalistikin. Sain jopa juostua toisena viikonloppuna pitkiksenä 15 kilometriä, jonka luin ekaksi talven pitkän matkan treeniksi. Ehkä kuluttavin kohta oli kolmannen viikon kohdalla, mutta silti koko kuukauden aikana koin ennemminkin saavani virtaa ulkoilusta kuin että se olisi lannistanut minua entisestään.
Näin haasteeni viimeisen päivän kunniaksi kirjasin plussat ja miinukset ylös:
+ Nukuin huomattavan paljon syvempää unta kuukauden aikana (tämän kertoi myös Suunto- kellossani oleva palautumismittaus Firstbeat- mittarin kautta).
+ Keskittymiskykyni parani. Lisäksi suurimmalta osalta lenkeistä puhelin ja musiikki jäi kokonaan pois, opin kuuntelemaan itseäni ja omia ajatuksiani lenkin aikana.
+ Niska- hartiakipuni helpottivat, ei päänsärkyjä.
+ - Painoa tippui 4 kiloa.
- Nälkä. Se tuntui lisääntyvän viikko viikolta enemmän, mutta huomasin myös kuuntelevani itseäni tämänkin suhteen; ruokaa vain enemmän koneeseen niin jalkakin nousi!
- En ehtinyt kuukauden aikana panostamaan niin paljon kuntosaliharjoitteluun mitä aikaisemmin, mutta vaihtelevuus liikunnan suhteen tekee myös välillä ihan hyvää. Ei kaikkea yhtäaikaa, eikä liikaa kerralla.
____________________________________
Mitä sitten opin kokonaisuudessaan Marrasputkesta? Sen, että hyötyliikunta todellakin kannattaa (työmatkat on oivallinen tapa lisätä aktiivisuutta päivään) ja että mikä tahansa mietityttää, lenkkipolulta siihen löytyy ratkaisu; tavalla tai toisella.
Itsensä haastaminen ja hyvän olon etsintä ei nin perusmallien kautta ajoittain kannattaa. Suosittelen kokeilemaan. Jos kuitenkaan esimerkiksi juoksu ei ole tuttu laji entuudestaan, aloita haaste vaikka kävelystä :) Juoksu saattaa olla aloittelijalle tällaisten haasteiden kohdalla hieman liian kuluttavaa.
Toimisiko sinulla sama vaikka joulukuussa?
Aktiivisin terveisin,
Jutta ja muu tiimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttisi asialliseen tyyliin :)